opas, pool, skeittiparkki -

Pool, kaari ja coping

Kaariskeittauksen perusteet

Kaaret muuttavat skeittauksen tuntuman täysin. Flätillä potkit vauhtia jalalla. Kaaressa vauhti syntyy pumppaamalla, painoa siirtämällä ja luottamalla siihen, että pyöreä pinta vie mukanaan. Kun pumppaus osuu oikeaan kohtaan, lauta kiihtyy ilman yhtään potkua — se tuntuu välillä melkein kuin taikakonsteelta. Kaariskeittausta opettelevalle se on myös aluksi hämmentävä kokemus, koska vauhti käyttäytyy eri tavalla kuin mihin on tottunut.

Nopea vastaus: Jos olet aloittamassa kaariskeittausta, aloita pienestä kaaresta tai minirampista. Opettele ensin pumppaamaan, kääntymään kickturnilla ja ajamaan fakiena ennen kuin mietit coping-temppuja. Pool, vert ja spine ovat hauskoja, mutta ne tuntuvat paljon paremmilta vasta kun peruskaari ei enää jännitä.

Tästä oppaasta

Mikä on kaari?

Kaari on pyöreästi nouseva skeittiparkin pinta. Se voi olla pieni quarter pipe, minirampin pääty, poolin seinä tai iso vert-kaari. Kaari ei ole sama asia kuin bänkki — bänkki on suora kalteva pinta, kaari taas pyöreä muoto, jonka kaarevuus muuttuu matkan varrella. Tämä muoto tekee siitä sekä vaikean että nautinnollisen.

Kaaressa ajaminen tuntuu aluksi oudolta, koska keho ei osaa automaattisesti ajoittaa painonsiirtoa oikein. Kun ajet alas kaarta ja lähdet nousemaan, paino pitää antaa painua alas ja sitten pumpataan ylöspäin — juuri oikealla hetkellä. Kun ajoitus osuu, lauta kiihtyy. Kun se ei osu, lauta hidastuu ja vauhti loppuu nopeasti. Tämän rytmin opettelu vie aikaa, mutta kun se alkaa hahmottua, kaariskeittaus avautuu aivan uudella tavalla.

Hyvä aloituskaari on loiva eikä liian korkea. Liian jyrkkä kaari tuntuu aloittelijalle lähes pystysuoralta seinältä, ja vauhti kasvaa niin nopeasti että tilanne pakenee. Loiva kaari antaa aikaa aistia mitä tapahtuu, kokeilla painonsiirtoa rauhassa ja opetella kääntymään ennen kuin korkeudet kasvavat.

Mikä on coping?

Coping eli kopari on kaaren yläreunan vahvike. Se on useimmiten metalliputki — halkaisijaltaan tyypillisesti noin 50 mm — joka on hitsattu tai ruuvattu kaaren ylälaitaan kiinni. Poolissa coping voi olla myös betoninen tai kivinen reunus, joka muistuttaa vanhan uima-altaan reunaa.

Coping on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin se suojaa kaaren reunaa kulumiselta — ilman coopingia puu tai betoni kuluisi nopeasti grindeistä ja stall-temppujen törmäyksistä. Toiseksi se mahdollistaa iso osan kaariskeittauksen temppurepertuaarista: axle stallin, rock to fakien, 50-50:n, feeblen, disasterin, nosestalleja, bluntteja ja lukemattomia muita. Coping on se kohta, jossa lauta tai trukki "lukittuu" hetkeksi ennen kuin palaa takaisin kaarelle.

Ensimmäinen kosketus copingiin voi tuntua hurjalta. Kaaren yläreuna on kohta, johon liittyy eniten vauhtia, eniten korkeutta ja vähiten anteeksiantavuutta — jos lähtee copingin yli, on todennäköisesti jo liian kovaa vauhtia. Siksi copingiin kannattaa tutustua rauhassa: ensin aja kaarta ylös ja alas useita kertoja ilman temppuja, kunnes kaaren yläosa tuntuu tutulta paikalta eikä pelottavalta rajalta.

Miniramppi

Miniramppi on monelle paras paikka opetella kaariskeittausta. Siinä on kaksi vastakkaista kaarta ja niiden välissä flätti-osuus. Korkeus on kohtuullinen — tyypillisesti noin metrin molemmin puolin — ja kaaret ovat yleensä loivia. Hyvä miniramppi antaa opetella rytmiä ilman, että vauhti karkaa käsistä.

Minirampissa kannattaa edetä tässä järjestyksessä:

  • Pumppaaminen ilman potkimista — pelkästään painonsiirto alas ja ylös kaarta pitkin.
  • Kickturnit kaaren yläosassa — käännytään takaisin ennen coping-tasoa.
  • Fakiena ajaminen — takaperin palaaminen kaaren pohjalle ja flätin yli.
  • Rock to fakie — lauta viedään copingille ja palautetaan takaisin, kun asento ja vauhti tuntuvat hallituilta.

Miniramppi on myös hyödyllinen street-skeittaajalle, joka ei yleensä aja kaaria. Se tekee jaloista pehmeämmät, parantaa laudan aistimista vauhdissa ja auttaa ymmärtämään painonsiirtoa paremmin. Moni löytää sen kautta uusia puolia omasta skeittaamisesta.

Pool-skeittaus

Pool tarkoittaa allasmaista skeittipaikkaa. Sen muoto tulee vanhoista uima-altaista, joita alettiin skeitata Kaliforniassa 1970-luvulla kuivuuden tyhjennettyä ne. Nykyään poolit rakennetaan suoraan skeittiparkkeihin, mutta perinteinen muoto — pyöristetyt nurkat, jyrkät seinät, betoninen coping — on säilynyt. Bowl tarkoittaa käytännössä samaa asiaa, ja termejä käytetään ristiin. Jos eroa haluaa tehdä: pool viittaa enemmän perinteiseen pyöreäreunaisen uima-altaan muotoon, bowl on väljempi termi mille tahansa allastyyppiselle rakenteelle.

Poolissa tärkeintä on linja. Et vain aja suoraan seinälle ja takaisin, vaan käytät kulmia, pyöristettyjä nurkkia ja eri korkuisia seiniä säilyttääksesi vauhdin ja liikkuaksesi sujuvasti. Hyvä pool-skeittaus näyttää virtaavalta, koska skeittaaja ei taistele muotoa vastaan — hän käyttää sitä hyödykseen. Tämä vaistonvarainen linjavalinta kehittyy vasta kokemuksen myötä.

Aloittelijalle pool voi olla haastava, koska seinät ovat usein jyrkempiä kuin minirampissa ja vauhti kasvaa nopeammin. Jos pool kiinnostaa, kannattaa ensin opetella pumppaaminen ja kickturnit pienemmässä kaaressa tai minirampissa. Kun peruskaari ei enää jännitä, pool alkaa tuntua mahdolliselta eikä ylivoimaiselta.

Vert ja isommat kaaret

Vert tarkoittaa kaaren yläosaa, jossa pinta muuttuu pystysuoraksi tai lähes pystysuoraksi. Vert-ramppi on iso, korkea kaari — tyypillisesti yli kolme metriä — jossa ylimmät osat ovat kirjaimellisesti pystysuoria. Siinä vauhtia on paljon, ilmat menevät kaaren yläpuolelle ja copingilla tehdään temppuja, joissa lauta on täysin ilmassa.

Vertissä suojat ovat todella tärkeät. Kypärä ja polvisuojat eivät ole koristeita — polviluisu alas kaarta pitkin on turvallinen tapa ottaa fall, mutta vain jos polvisuojat ovat päällä. Vertissä kaatuminen jäykkänä kyljelleen on tuskallinen vaihtoehto, jolta suojat suojaavat.

Jos olet vasta alussa, älä kiirehdi verttiin. Se ei ole se elementti, josta oppii nopeimmin — se on elementti, johon tulee kun perustaito on jo vahva. Pieni kaari, miniramppi ja poolin loivemmat kohdat antavat paljon enemmän hyötyä kuin iso ramppi, jota ei uskalla oikeasti ajaa.

Spine

Spine on kaksi kaarta selät vastakkain ilman flätti-osuutta niiden välissä. Käytännössä se tarkoittaa, että kaaret kohtaavat huipussa — yli voi hypätä suoraan kaaresta toiseen, tai huipun copingiin voi tehdä lip trickejä molemmilta puolilta. Spine voi olla matala ja leikkisä tai iso ja vaativa.

Spinen erityispiirre on se, että siinä täytyy ajoittaa kaksi asiaa oikein: lähtö ja alastulo. Jos tulet liian hitaasti, et pääse yli ja jäät päälle. Jos tulet liian kovaa ilman kontrollia, alastulo toisella puolella tulee yllätyksenä. Siksi spine kannattaa ottaa vasta, kun peruskaaret tuntuvat niin luontevilta, että pystyt arvioimaan vauhtia etukäteen. 

Matala spine on kuitenkin hauska elementti jo kohtuullisen varhain — se tuo vaihtelua minirampille ja opettaa linjoja eri tavalla kuin pelkkä edestakaisin ajo.

Millainen lauta toimii kaarissa?

Kaarissa moni tykkää hieman leveämmästä laudasta kuin streetissä, koska se tuntuu vakaammalta vauhdissa ja copingilla. Tyypillinen alue on 8.25"–8.75", mutta kyse on myös kengänkoosta ja henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Jos ajat sekä streettia että kaaria, 8.25" on usein hyvä kompromissi.

Renkaissa hieman isompi koko — 54–56 mm — auttaa säilyttämään vauhdin. Kaarissa käytetään yleensä kovia renkaita, koska pinta on sileää betonia tai vaneria. Jos ajat myös ulkoparkilla karkealla betonilla tai asfaltilla, liian pieni rengas alkaa tökkiä epämiellyttävästi ja syö vauhdin.

Trukkien kireyteen kannattaa kiinnittää huomiota kaariskeittauksessa. Liian löysät trukit voivat tuntua epävakaalta kovassa vauhdissa ja korkeammilla kaarilla. Toisaalta täysin kivikovat trukit tekevät kickturneista kömpelöitä. Sopiva lähtökohta on hieman tiukempi säätö kuin street-skeittauksessa — ja siitä voi löysätä tai kiristää oman tuntuman mukaan. Jos haet säätöä, lue: Skeittitrukit säätö — miten trukkeja kannattaa kiristää?

Miten aloittaa kaariskeittaus?

Kaariskeittauksen aloittamisessa tärkein asia on antaa itselle aikaa. Ensimmäiset kerrat kaaressa voivat tuntua sekavalta — vauhti käyttäytyy eri tavalla ja keho ei vielä tiedä mitä tehdä. Se on normaalia. Opettelu tapahtuu toistamalla rauhallisesti pieniä asioita ennen kuin yrittää isompia.

Käytännön järjestys:

  • Etsi loiva, pieni kaari tai matala miniramppi.
  • Aja ensin vain alas kaarta ja pois — ei temppuja, pelkkä liike.
  • Opettele pumppaaminen: paino painuu alas kaaren pohjassa, ja nousee ylös juuri kun pinta alkaa kääntyä ylöspäin — ei myöhemmin. Väärä ajoitus syö vauhdin, oikea kiihdyttää.
  • Harjoittele kickturnia matalalta — käänny ennen kuin pääset copingille.
  • Lisää korkeutta vasta kun liike tuntuu rauhalliselta, ei pakotetuista.
  • Käytä suojia varsinkin alussa — ne tekevät harjoittelusta rennompaa, koska kaatuminen ei pelota yhtä paljon.

Jos et ole vielä varma millainen lauta sopii kaariskeittaukseen tai skeittaukseen ylipäätään, aloita yleisoppaasta: Skeittilauta aloittelijalle.

Usein kysyttyä

Onko pool vaikeampi kuin miniramppi?

Useimmiten kyllä. Poolissa seinät ovat usein jyrkempiä, vauhti kasvaa nopeammin ja linjat ovat monimutkaisempia kuin edestakaisin ajaminen minirampissa. Miniramppi on yleensä paljon parempi paikka opetella peruspumppaaminen, kickturnit ja fakie ennen kuin siirtyy pooliin.

Mitä coping tekee?

Coping vahvistaa kaaren yläreunaa ja mahdollistaa temput, joissa trukki tai lauta lukittuu reunaan hetkeksi ennen paluuta kaarelle. Se suojaa myös kaaren reunaa kulumiselta. Ilman coopingia kaaren reuna kuluisi nopeasti grindeistä ja stall-temppujen törmäyksistä.

Tarvitaanko kaarissa suojia?

Pakko ei ole, mutta ne ovat erittäin järkevät varsinkin aloittelijalle, lapselle ja isommissa kaarissa. Kypärä ja polvisuojat tekevät harjoittelusta rennompaa — kun tietää, että polviluisu on vaihtoehto, kynnys kokeilla uutta temppua madaltuu. Vertissä suojat ovat käytännössä välttämättömät.

Voiko samalla laudalla skeitata streettia ja kaaria?

Kyllä. Useimmille yksi hyvä setup riittää pitkälle. Jos ajat paljon kaaria, saatat ajan kanssa huomata tykästyväsi hieman leveämpään dekkiin ja isompiin renkaasiin, jotka säilyttävät vauhdin hyvin. Mutta se selviää vasta ajamalla — ei etukäteen päättämällä.